Ryhmääni kuului kolme ykkösvuoden visua, joiden kanssa tulin yllättävän hyvin toimeen. Juttua riitti ja muutenkin oli hyvä päästä tutustumaan ykkösiin vähän paremmin, sillä tiesin yhden tai kahden nimen, enkä niitäkään pahemmin kasvoihin osannut yhdistää. Ei meistä kakkosista kukaan tainnut ykkösiä pahemmin tuntea, kun keskiviikkoaamuna näytettiin lappua mihin ryhmät on jaettu, kysymykset alkoi sinkoilla pitkin luokkaa "kuka on Salla? Tai Iida?" alkuhämmennyksestä huolimatta hengissä selvittiin siitäkin sotkusta.
Alku oli meillä vähän tökkivää, ei tiedetty oikein mitä lähdetään hakemaan vaikka oli tietyt sanat mitä mainonnan kautta haluttiin kertoa.
Lopulta päädyimme vanhaan ikkunaan, joita on pyörinyt useita kappaleita luokassa jo pidemmän aikaa. Nopea pesu, roikkumaan laudanpätkän päälle, vähän valoja, joulupalloja ja pari sympaattista tonttua nurkkaan hihhuloimaan jesarin avulla. Tiistai meni melkein kokonaan kuvaamiseen, eikä koneeseen ehditty koskea sen enempää, kuin päättää kuva mitä käytetään, pientä kuvan muokkausta sekä vähän fontteja katsoa.
Keskiviikko puolestaan meni koneen edessä jumittaessa, käytettiin Illustratoria ja Photoshoppia että saadaan edes jotenkin miellytvä lopputulos. Se olisi vain niin helppoa jos ei tarvitsisi tulostaa, sillä koneen näytöllä meidän kuva näytti ilman valotustakin hienolta. Toinen oli todellisuus paperilla, tunkkaisuus näkyi kilometrien päähän ja julisteesta olisi jäänyt paha maku suuhun. Ei auttanut muu kuin valoa ja kontrastia alkaa säätämään ja useita koetulostuksia ottamaan, että saadaan kirkkautta lisää.
AKK'n kolme edustajaa tulivat viiden aikoihin katsomaan aikaansaannoksiamme ja valitsivat voittajan, joka on meidän ikkunapokien alapuolella vasemmalla.
Lopputulos on omasta mielestäni hyvinkin onnistunut ja vaikka loppupäivästä tuntui että kaikki vuoronperään hyppivät pitkin seiniä tai juoksevat paikoillaan ympyrää, päivä oli onnistunut. Ainahan asiakastöissä mutkia matkaan mahtuu ja varsinkin kun kyseessä on avoimet ovet, miltään katasrofin aineksilta ei voi välttyä. Kai se vain aina aika ajoin kuuluu visualistiopiskelijan elämään, välillä kaikki on räjähdysherkkää, mutta kaikesta selviää. Vaikka sitten Suomalaisella sisulla, jos ei muuten.
Kuvien laatuna toimii Iisak alias Iphone 4S, vaikka kamera oli mukana. Se vain jäi reppuun elämään omaa elämäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti