Lontoouutisointi jatkuu nyt videon muodossa! Koko reissun aikana keräsin puhelimeni muistiin reilun 45 minuuttia editointimateriaalia ja niitä kun on nyt viikonpäivät työstänyt, meinasin että turhaan vain omaan ns. henkilökohtaiseen blogiin (sinne TÄSTÄ) on vain laittaa kun useamman tunnin senkin tekemiselle uhrasin.
Joten tässä sitä tulee; One dream called London part kaksi.
Musiikit taustalla:
Avicii - Wake me up
Swedish House Mafia - Don't you worry child
Nirvana - Girls (Dj Dima House & Samsonoff Remix)
23.10.2013
16.10.2013
One dream called London
Neljän, tai oikeastaan kolmen päivän Lontoon reissusta selvitty. Rähjääntyneenä, 400 euroa köyhempänä, mutta selviydytty kutienkin. Jäin niin pahasti koukkuun lentämiseen, Strabucksiin sekä Lontoon metroihin, että teki ihan pahaa kun aamulla heräsikin omasta sängystä kotona eikä sohvavuoteella maan alla Lontoon aamuhälinään, eikä vessaan mennessä tarvinnut pelätä jäätyvänsä kuoliaaksi koska ikkuna ei mennyt kunnolla kiinni.
Matka oli onnistunut, unimäärä oli aika vähäinen ja väsymys heti ensimmäisenä iltana niin kova että kun sänkyyn pääsi kaatumaan kahdeksan aikoihin illalla, ei tarvinnut kauaa houkutella unta. Aamulla puolestaan sai herätä kaverin laittamaan viestiin seitsemältä, ei ne ihmiset muista että kello on kaksi tuntia Lontoossa myöhemmässä kuin Suomessa.
Lauantaina oltiin Heathrowilla yhdeksän aikoihin, josta suunnattiin meidän asunnolle ja sieltä kiertelemään ja katselemaan Lontoota. Päädyttiin yhdessä tuumin, että LondonEye oli hyvä kokea heti 'alta pois', ettei se jää näkemättä ja sääkin oli mitä parhain, aurinko pilkotti aina välillä pilvien välistä.
Lauantain aikana koin myös ensimmäisen Fish & Chips-annokseni, näin Big Benin ja parlamenttitalon sekä rakastuin Lontoon metroon.
Sunnuntaiaamuna suunnatiin Buckenheimin palatsia sekä vartioiden vaihtoa katsomaan, sää ei oikein tahonut suosia sillä vettä tuli riittävästi ja kameran käyttö sateenvarjo kädessä oli lähes mahdotonta. Seuraavana ohjelmassa oli Madame Tussaudin vahanukkemuseo ja oli kyllä kokemuksena aivan mielettömän upea. Kuviin päädyttiin Sandran kanssa ties kenen kanssa, aina Brittien pääministerin, prinsessa Dianan, Beatlesin ja Britneyn kautta Adeleen, Lady Gagaan, One Directioniin, Leonardo DiCaprioon sekä William Shakepeariin. Sunnuntaina sain myös ensimmäisen maistiaiseni Oxfordstreetistä, johon palattiin maanantaina kokopäiväksi kuluttamaan kaikkia rahoja, mitä nyt jäljellä oli. Mukaan tarttui ainakin neljä uutta laukkua ja jotain muuta hyödyllistä ja ei ehkä niin kovinkaan hyödyllistä.
Reissu oli onnistunut, vaikka välillä vähän satoi vettä ja väsymys tuntui ylitsepääsemättömältä iltaisin kun kaatui sänkyyn ja tajusi että hampaat pitää vielä pestä, mutta ensikerralla pitää mennä vähintään viikoksi.
Matka oli onnistunut, unimäärä oli aika vähäinen ja väsymys heti ensimmäisenä iltana niin kova että kun sänkyyn pääsi kaatumaan kahdeksan aikoihin illalla, ei tarvinnut kauaa houkutella unta. Aamulla puolestaan sai herätä kaverin laittamaan viestiin seitsemältä, ei ne ihmiset muista että kello on kaksi tuntia Lontoossa myöhemmässä kuin Suomessa.
Lauantaina oltiin Heathrowilla yhdeksän aikoihin, josta suunnattiin meidän asunnolle ja sieltä kiertelemään ja katselemaan Lontoota. Päädyttiin yhdessä tuumin, että LondonEye oli hyvä kokea heti 'alta pois', ettei se jää näkemättä ja sääkin oli mitä parhain, aurinko pilkotti aina välillä pilvien välistä.
Lauantain aikana koin myös ensimmäisen Fish & Chips-annokseni, näin Big Benin ja parlamenttitalon sekä rakastuin Lontoon metroon.
Sunnuntaiaamuna suunnatiin Buckenheimin palatsia sekä vartioiden vaihtoa katsomaan, sää ei oikein tahonut suosia sillä vettä tuli riittävästi ja kameran käyttö sateenvarjo kädessä oli lähes mahdotonta. Seuraavana ohjelmassa oli Madame Tussaudin vahanukkemuseo ja oli kyllä kokemuksena aivan mielettömän upea. Kuviin päädyttiin Sandran kanssa ties kenen kanssa, aina Brittien pääministerin, prinsessa Dianan, Beatlesin ja Britneyn kautta Adeleen, Lady Gagaan, One Directioniin, Leonardo DiCaprioon sekä William Shakepeariin. Sunnuntaina sain myös ensimmäisen maistiaiseni Oxfordstreetistä, johon palattiin maanantaina kokopäiväksi kuluttamaan kaikkia rahoja, mitä nyt jäljellä oli. Mukaan tarttui ainakin neljä uutta laukkua ja jotain muuta hyödyllistä ja ei ehkä niin kovinkaan hyödyllistä.
Reissu oli onnistunut, vaikka välillä vähän satoi vettä ja väsymys tuntui ylitsepääsemättömältä iltaisin kun kaatui sänkyyn ja tajusi että hampaat pitää vielä pestä, mutta ensikerralla pitää mennä vähintään viikoksi.
10.10.2013
17 tuntia avoimia ovia
Kahden päivän avoimet on ohi ja maailmaa tuijottaa taas yhtä asikastyötä enemmän tehneenä. AKK eli Aikuiskoulutuskeskus oli tilannut meiltä joulumarkkinoilleen uudet julisteet, facebook bannerin, kaksi leihtimainosta sekä lakanan.
Ryhmääni kuului kolme ykkösvuoden visua, joiden kanssa tulin yllättävän hyvin toimeen. Juttua riitti ja muutenkin oli hyvä päästä tutustumaan ykkösiin vähän paremmin, sillä tiesin yhden tai kahden nimen, enkä niitäkään pahemmin kasvoihin osannut yhdistää. Ei meistä kakkosista kukaan tainnut ykkösiä pahemmin tuntea, kun keskiviikkoaamuna näytettiin lappua mihin ryhmät on jaettu, kysymykset alkoi sinkoilla pitkin luokkaa "kuka on Salla? Tai Iida?" alkuhämmennyksestä huolimatta hengissä selvittiin siitäkin sotkusta.
Alku oli meillä vähän tökkivää, ei tiedetty oikein mitä lähdetään hakemaan vaikka oli tietyt sanat mitä mainonnan kautta haluttiin kertoa.
Lopulta päädyimme vanhaan ikkunaan, joita on pyörinyt useita kappaleita luokassa jo pidemmän aikaa. Nopea pesu, roikkumaan laudanpätkän päälle, vähän valoja, joulupalloja ja pari sympaattista tonttua nurkkaan hihhuloimaan jesarin avulla. Tiistai meni melkein kokonaan kuvaamiseen, eikä koneeseen ehditty koskea sen enempää, kuin päättää kuva mitä käytetään, pientä kuvan muokkausta sekä vähän fontteja katsoa.
Keskiviikko puolestaan meni koneen edessä jumittaessa, käytettiin Illustratoria ja Photoshoppia että saadaan edes jotenkin miellytvä lopputulos. Se olisi vain niin helppoa jos ei tarvitsisi tulostaa, sillä koneen näytöllä meidän kuva näytti ilman valotustakin hienolta. Toinen oli todellisuus paperilla, tunkkaisuus näkyi kilometrien päähän ja julisteesta olisi jäänyt paha maku suuhun. Ei auttanut muu kuin valoa ja kontrastia alkaa säätämään ja useita koetulostuksia ottamaan, että saadaan kirkkautta lisää.
AKK'n kolme edustajaa tulivat viiden aikoihin katsomaan aikaansaannoksiamme ja valitsivat voittajan, joka on meidän ikkunapokien alapuolella vasemmalla.
Lopputulos on omasta mielestäni hyvinkin onnistunut ja vaikka loppupäivästä tuntui että kaikki vuoronperään hyppivät pitkin seiniä tai juoksevat paikoillaan ympyrää, päivä oli onnistunut. Ainahan asiakastöissä mutkia matkaan mahtuu ja varsinkin kun kyseessä on avoimet ovet, miltään katasrofin aineksilta ei voi välttyä. Kai se vain aina aika ajoin kuuluu visualistiopiskelijan elämään, välillä kaikki on räjähdysherkkää, mutta kaikesta selviää. Vaikka sitten Suomalaisella sisulla, jos ei muuten.
Kuvien laatuna toimii Iisak alias Iphone 4S, vaikka kamera oli mukana. Se vain jäi reppuun elämään omaa elämäänsä.
Ryhmääni kuului kolme ykkösvuoden visua, joiden kanssa tulin yllättävän hyvin toimeen. Juttua riitti ja muutenkin oli hyvä päästä tutustumaan ykkösiin vähän paremmin, sillä tiesin yhden tai kahden nimen, enkä niitäkään pahemmin kasvoihin osannut yhdistää. Ei meistä kakkosista kukaan tainnut ykkösiä pahemmin tuntea, kun keskiviikkoaamuna näytettiin lappua mihin ryhmät on jaettu, kysymykset alkoi sinkoilla pitkin luokkaa "kuka on Salla? Tai Iida?" alkuhämmennyksestä huolimatta hengissä selvittiin siitäkin sotkusta.
Alku oli meillä vähän tökkivää, ei tiedetty oikein mitä lähdetään hakemaan vaikka oli tietyt sanat mitä mainonnan kautta haluttiin kertoa.
Lopulta päädyimme vanhaan ikkunaan, joita on pyörinyt useita kappaleita luokassa jo pidemmän aikaa. Nopea pesu, roikkumaan laudanpätkän päälle, vähän valoja, joulupalloja ja pari sympaattista tonttua nurkkaan hihhuloimaan jesarin avulla. Tiistai meni melkein kokonaan kuvaamiseen, eikä koneeseen ehditty koskea sen enempää, kuin päättää kuva mitä käytetään, pientä kuvan muokkausta sekä vähän fontteja katsoa.
Keskiviikko puolestaan meni koneen edessä jumittaessa, käytettiin Illustratoria ja Photoshoppia että saadaan edes jotenkin miellytvä lopputulos. Se olisi vain niin helppoa jos ei tarvitsisi tulostaa, sillä koneen näytöllä meidän kuva näytti ilman valotustakin hienolta. Toinen oli todellisuus paperilla, tunkkaisuus näkyi kilometrien päähän ja julisteesta olisi jäänyt paha maku suuhun. Ei auttanut muu kuin valoa ja kontrastia alkaa säätämään ja useita koetulostuksia ottamaan, että saadaan kirkkautta lisää.
AKK'n kolme edustajaa tulivat viiden aikoihin katsomaan aikaansaannoksiamme ja valitsivat voittajan, joka on meidän ikkunapokien alapuolella vasemmalla.
Lopputulos on omasta mielestäni hyvinkin onnistunut ja vaikka loppupäivästä tuntui että kaikki vuoronperään hyppivät pitkin seiniä tai juoksevat paikoillaan ympyrää, päivä oli onnistunut. Ainahan asiakastöissä mutkia matkaan mahtuu ja varsinkin kun kyseessä on avoimet ovet, miltään katasrofin aineksilta ei voi välttyä. Kai se vain aina aika ajoin kuuluu visualistiopiskelijan elämään, välillä kaikki on räjähdysherkkää, mutta kaikesta selviää. Vaikka sitten Suomalaisella sisulla, jos ei muuten.
Kuvien laatuna toimii Iisak alias Iphone 4S, vaikka kamera oli mukana. Se vain jäi reppuun elämään omaa elämäänsä.
8.10.2013
Turun ruoka-, viini- ja kirjamessut 2013
Tuli sunnuntaina pyörähdettyä Turun messukeskuksessa, siellä oli viimeistä päivää pystyssä kirjamessut sekä ruoka- ja viinimessut. Kaikkien messukokemusten jälkeen, jotka lähinnä Helsinkiin ovat rajoittautuneet, jäi Turusta hieman puiseva kuva käteen. Alunperin lähdin tosiaan kirjamessuille, mutta kyseinen puoli oli kuin kuollut pystyyn. Osasto kiistamattomasti haisi vanhalle sukalle joka on lojunut viikonpäivät sängyn alla kahden kuukauden kestäneen jokapäiväisen käytön jälkeen ja osastojen pitäjät näyttivät siltä kuin olisivat voineet olla missä tahansa muualla kuin messuilla juuri sillä hetkellä.
Ruoka- ja viinipuoli puolestaan oli houkutteleva kaikkien väriensä ja esillepanojensa puolesta. Ja ehkä niiden maistiaisten myös. Osastojen pitäjät olivat oikeasti panostaneet osastoihinsa ja kertoivat innoissaan tuotteisaan jos sattui hetkeksikään pysähtymään osaston eteen.
Huomenna ja torstaina on avoimet ovet, tehdään ykkösten ja kolmosten kanssa pienissä ryhmissä asiakastyö, jonka teemana on joulu.
Ja pakkko tämänkin blogin puolella on päästä hehkuttamaan, lähden lauantaiaamuna ystäväni ja hänen äitinsä kanssa Lontooseen, joten siitäkin on postausta tälle puolelle tulossa kun reissusta rähjääntyneenä ja todennäköisesti rutiköyhänä palaan takaisin kotiin.
Ruoka- ja viinipuoli puolestaan oli houkutteleva kaikkien väriensä ja esillepanojensa puolesta. Ja ehkä niiden maistiaisten myös. Osastojen pitäjät olivat oikeasti panostaneet osastoihinsa ja kertoivat innoissaan tuotteisaan jos sattui hetkeksikään pysähtymään osaston eteen.
Huomenna ja torstaina on avoimet ovet, tehdään ykkösten ja kolmosten kanssa pienissä ryhmissä asiakastyö, jonka teemana on joulu.
Ja pakkko tämänkin blogin puolella on päästä hehkuttamaan, lähden lauantaiaamuna ystäväni ja hänen äitinsä kanssa Lontooseen, joten siitäkin on postausta tälle puolelle tulossa kun reissusta rähjääntyneenä ja todennäköisesti rutiköyhänä palaan takaisin kotiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)