Habitar 2013 - Jälleen suuri maailma vastaan pieni ihminen

Oltiin viimeviikon perjantaina Helsingissä, Habitaremessuilla. Matkassa taisi olla joku 150 oppilasta ja opettajat, joten ääntä ei ainakaan puuttunut matkasta. Paitsi että omassa bussissa jossa takaisin Saloon tultiin, oli hyvin hiljaista. Koko bussi taisi kuskia lukuunottamatta olla unessa pitkän päivän jälkeen.
Itse olin todella pahassa flunssassa ja päänsärky puski jatkuvasti läpi vaikka mitä lääkkeitä otti naamariin. Hengissä kuitenkin selvisin ja kaikesta tukkoisuudesta huolimatta, nauttisin paljon enemmän kuin viimevuoden messuista. Tosin tälläkertaa jaksoi keskittyäkkin, eikä vain kiitää osastojen läpi silmät ristissä.
Kiertelin Jonnan ja Oonan kanssa eri osastoja, syötiin välillä tucceja ja pidettiin muutenvain hauskaa. Päivästä jäi käteen erityisesti Sofi Oksasen kirjoilla vuorattu messuosasto sekä trukkilavojen käytön paljous messuosastojen lattiana.
Ja näin tähän teksin loppuun kunnon hehkutus, onnistuin kuin onnistuinkin saamaan Kuopiosta työharjoittelupaikan! Sinne halusin, sinne pääsin ja ah, kuukauden päivät pois tästä kaikesta liian tutusta hutusta. Erittäin jees.

Tykästyin tähän osastoon todella paljon heti kun tämän näin, olisin oikeastaan voinut tuijottaa kyseistä osastoa vaikka koko päivän. En loppujen lopuksi tiedä mikä tässä sitten vetosi, kirjojen paljous, värit vai mikä. Todennäiköisesti kaikki ja jotenkin, vaikka itse en Oksasta tunne, osasto vaikutti juuri niin häneltä itseltään kuin vain voi. 

Tämä oli paljolti se osasto, missä en tiennyt mihin olisi pitänyt katsoa, kun katsottavaa oli niin paljon. Loppujenlopuksi en tiedä oliko se sitten niin hyvä asia, mutta ainakin osasto herätti mielenkiintoni, mihin ilmeisesti rouva osastonpitäjä oli pyrkinytkin. 

Harmikseni kuva ei ole niin tarkka kuin olisin halunnut, mutta kyllä tästä selvää saa kuitenkin.
Jo kokonsa puolesta huomiota herättävä osasto sai silmäni tuijottamaan osastoa tarkemmin. Värikkäät keittiötarvikkeet olivat sarjassamme en-tiedä-onko-tämä-niin-hyödyllistä-vai-täysin-turhaa-roinaa-keittiön-kaappeihin, enkä itse mitään olisi osastolta ostanut mutta värit olivat hauskoja ja esillepanot kohosivat ylöspäin mistä propsit kotiin, kolmiomainen rakennelma herättää aina enemmän huomiota ja nostaa kaikki tuotteet tasapuolisesti esille.

Niitä trukkilavoja vai miksi näitä ikinä kutsutaankaan. En ihan täysin ehtinyt keskittymään osastoon ja sen sisältöön, silmäkulma taisi sillä hetkellä bongata jotain kiinnostavampaa (mikä selittää myös kuvan tarkkuuden..) Rauhalliset värit ja ihan mielenkiintoisen oloinen, jos olisi vain jaksanut keskittyä vähän tarkemmin, olisi voinut jopa saada tietää mitä osastolla kaupattiin.

Rauahlliset seinät/tilanrajaajat; valkoista harsoa ja sitten piristys silmille limenvihreitä tuoleja ja pöyriä. Kyseinen osasto myi skumppaa, mutta myös lattioita ja erilaisia tapetteja jotka mielestäni olivat turhauttavan tylsiä, minkä vuoksi en niitä kameran muistikortille ikuistanut. Sensijaan tykästyin pöytien iloiseen väriin, sekä keinuihin jotka näkyvät kuvassa oikealla ihmisten takana.

Myönnän turhautuneeni pukutakkiseen mieheen, odottalin parisen minuuttia että mies siirtyisi, mutta ei. Ja toinen Taneli siellä kaiuttimien edessä oli kuin patsas, joten jouduin luovuttamaan sillä nähtävää oli vielä paljon jäljellä. Kuitenkin tykkäsin osastosta paljon, ei liikaa mitään. Tuli sellainen 'kodikas' olo jollain omalla sairaalla tavallaan, sillä eihän tuollaista olohuonetta kenelläkään ole... Ja suuri syy ehkä miksi osastosta pidin oli juuri nuo kaiuttimet, ihanan värikkäitä ja voisin ottaa niistä kaikki kotiini.

Huomasin myös himoitseeni tuota risukkolamppua. Ihan käsittämättömän turhahan tuo olisi, mutta samalla ihan käsittämättömän söpö. Ja juurikin passeli sisustukseen huoneessani ja hyvänä 2+1 syynä vielä se, että etsin itselleni uutta pöytälamppua.. Myös tuo punainen roikkuva tuoli olisi aivan mielettömän kiva saada johonkin omiin nurkkiin pyörimään.

4H:n kampanja näytön aiheena

Näyttömme aiheena oli tehdä kampanja Salon 4H:lle. Tehtävämme hoidettiin kolmen ryhmissä, mutta olin Oonan kanssa kaksin, varsinaisena tehokaksikkona.
Teimme molemmat oman osuutemme, molemmat tekivät facebook bannerit josta minun valittiin lopulliseen työhön kivi-paperi-sakset-pelillä. Molemmat teimme omat markkinointi elementtit, itse tein vanhemmille ja Oona puolestaan nuorille.

 

Y-päivä pähkinänkuoressa

Y-päivä on vihdoin ohi ja kaikki siitä tullut stressi alkaa helpottaa. Perjantai meni aikamoisessa hämmennyksessä, olo oli jotenkin tyhjä eikä osannut olla mitenkään päin.
Päivämme onnistui todella hyvin, vaikka aamulla kaikki vaikuttikin leviävän käsiin. Puuttui tykki, toisessa paikassa kaikki oli levällään, junat myöhästelivät, tietokoneet eivät olleet yhteydessä projektoriin ja kaikkia jännitti enemmän tai vähemmän. Päivän mittaan myös kaikkien kunto oli koetuksella, sillä piti juosta paikasta toiseen. Pienen hetken kaikki vaikutti kaatuvan, mutta jotenkin kuin taikaiskusta jännitys laantui ja olo oli kevyt. Kaikki palaset loksahtivat paikoilleen ennen yhtätoista ja teki mieli vain nauraa.
Itse olin vähän jokapaikan höylänä, otin ihmisiä vastaan ja kävin pitämänssä lyhyitä alkuspuheenvuoroja ennen luentojen alkuja. Suurin tehtävä itselläni oli kuitenkin Duudsonien Jarnon vastaanottaminen ja paikalle opastaminen. Jännitti aivan mielettömästi ja paikoillaan oli vaikea pysyä. Kun auto lopulta kaarsi parkkipaikalle, Noora saapui myös tueksi ja yhdessä tuumin saatoimme kyseisen herran Astrumille.
Jännitys laukesi toisen Jarnon esiintymisen jälkeen, kun tapahtuma oli ohi. Kaikki visut olivat hieman äimänä, ei mennyt aivan jakeluun että päivä oli ohi. Monen sadan tunnin ja todella monen päivän työ sekä aika oli ohi.
Perjantaina käsittelimme koko päivän sekä tapahtuman järjestämisen läpi, hieman suurempien tunteiden vallassa. Jaoimme toisillemme helmiä, kehuimme ja pohtisimme miten asiaa voisi organisoida toisin, että ensivuonna tapahtuma olisi helpompi järjestää.
Kokonaisuudessaan päivä oli upea kokemus ja vaikka tapahtumaa ennen kaikilla oli pinna kireällä, jokainen juoksi paikasta toiseen ja kaikki tuntui välillä leviävän käsiin, kokemus oli upea. Ja yhdessä siitä onnistuttiin, sillä kuten opettajamme ovat sanoneet, kukaan meistä ei olisi voinut onnistua siinä yksin.
Kaikki kuvat ovat Jutan ottamia.

Tässä myös y-päivän itsearvioinnista pieni osa, joka piti täällä blogin puolella julkaista

     Luettele ranskalaisin viivoin tekemäsi työt Y-päivään (puhelut, yhteydenotot, tavaroiden kannot, kavereiden auttaminen, ideointi…..) Julkaisen kuvaus koko työpanoksestasi blogissasi

-          Olin Inno Omian tyyppie yhteyshenkilönä

-          Autoin markkinoinnissa

-          Purin & pakkasin autoa

-          Olin paljon yhteydessä kaupan puolen opiskelijoihin ja Sinikkaan

-          Soitin yhteyshenkilöille ja varmistin ihmisten saapumisaikoja

-          Otin Duudsonin ja muita luennoitsijoita vastaan

-          Toimin paljolti joka paikan höylänä

-          Tein välillä rästihommia

-          Maalasin y-päivän kyltit

-          Piristin muita ei-niin-järkevillä puujalkavitseillä

-          Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi erilaisissa tehtävissä

-          Etsin puhelinnumeroita ja yhteystietoja

-          Kävin Somerolla puhumassa y-päivästä Oonan kanssa

-          Otin opettajiin ja rehtoreihin yhteyttä