30.3.2013

Neljä ja viisi seitsemästä

Viikko neljä

Pari viikkoa jäljellä, viime viikko meni melkein puolet viikosta poikkeuksetta kellarissa jossa niinsanotusti räjähti. Keskiviikkona Emilia meni käymään siellä, tuli kuin valkoinen lakana takaisin. Kellariin oli ilmestynyt jostain seitsemän täyttä rullakkoa. Kun me puolenpäivän aikaan selvittiin kellariin, postimies tuli vähän meidän jälkeen kellariin ja toi kolme isoa lavaa tavaraa ja epätoivo kouraisi mahanpohjaa, ihan tosi. Ei muuta kuin töihin, torstaina sama kaava jatkui. Myöhemmin kun kolme lavaa saatiin tyhjiksi, jostain ilmestyi yksi lava lisää..
Viikko meni nopeasti, ainoa miinus oikeastaan oli se että Emilia lopetti torstaina tai oikeastaan lauantaina mutta mun kanssa viimeinen päivä oli torstai... Oli jännää huomata, kuinkaviimeinen tunti torstaina veti herkäksi. Sain uuden ystävän, todella omituisesta paikasta. Oli näköjään ihan hyvä ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä riskialttiisti Kuopioon työharjoitteluun, täältä on hyvä palata yhtä ystävää ja monia nauruja rikkaampana kotiin.
Viikko viisi

Nelipäiväinen viikko, perjantai oli vapaa koska pitkäperjantai.Seurana oli kolme ensimmäistä päivää Maija, joka oli tettimässä. Ihan mukavaa se oli, vähän seuraa kun muuten on yksin tekemässä tosi paljon. Viikko meni todella nopeasti ja keskiviikkona Jola kävi kääntymässä, puhuttiin arvioinnista sun muusta ja siitä miten on ylipäätään mennyt. Hah, kolmonen työssäoppimisesta napsahti enkä laita vastaan yhtään, kaikki se tekeminen on ollut ihan tekemisen arvoista ja tyytyväisenä otan sen kolmosen Winhaan.
Koko viikko on mennyt pienessä kuplassa, koska viikonlopun aikana iski inhottavaakin inhottavampi flunssa. Kuumetta ei ole, nenä vain tuppaa vuotamaan ja kurkkua aristaa. Vitamiinilisiä on tullut viikonpäivät nyt syötyä, joten eiköhän se pikkuhiljaa ala olla selätetty tauti..

18.3.2013

Kolme seitsemästä

Yksi viikko taas takana, muutama vielä edessä. Viimeviikolla meillä oli Emilian kanssa seurana kasiluokkalainen Iida, joka tuli tettiin. Iida koitui todelliseksi pelastajaksi ja hyväksi juttuseuraksi aina vain varmemmin ja varmemmin, mitä pidemmälle viikko eteni. Iloinen ja puhelias tyttö toi vähän vaihtelua siihen, että oltaisiin Emilian kanssa muuten vain kahdestaan.
Mun harmikseni Emilia lähtee tämän viikon jälkeen, oikeastaan torstaina on mulle kaikki pikkujutut opettaneen viimeinen päivä töissä. Onhan se vähän haikeaa, kuukausi kuitenkin yhdessä ollaan tehty ja naurettu paljon. On ollut mahtavaa tutustua ihmiseen joka asuu Kuopiossa ja on vielä samanikäinen. Ensiviikolla kai joku uusi tettiläinen tulee mun seuraani, kuten myös uusi harjoittelija. Tai ehkä tulee, varmuuteen en osaa sanoa.
Pari viikkoa vielä, sitten pääsee kotiin ja joutuu tai sitten pääsee kiinni takaisin siihen koulun rytmiin, mutta onneksi kesäloman ei siinäkohtaa puoltatoistakuukautta enempää aikaa!

12.3.2013

Kaksi seitsemästä

Kaksi viikkoa takana, viisi edessä. Koko viikko meni aikalailla samalla rutiinilla kuin edeltäväkin, aamu aloitetaan lastin purkamisella ja sitä jatketaan niin kauan kunnes se on valmis. Omalla tuurillani viimeiset kolme päivää meni siihen, että kun kuorma oli purettu jostain ihmeestä sitä ilmestyi lisää ja yleensä vasta kahden aikoihin pääsi muuta tekemään, mikä oli tällä viikolla käytettyjen oppikirjojen uudelleen hinnoittelua. Sitä todennäköisesti jatkan vielä maanantaina, sillä se jäi hieman kesken mutta ei se mitään. Ainoa miinuspuoli on, että se laite jolla hintoja tarkistetaan ei hirveästi musta pidä. Välillä ilmoittaa ihan ihmeellisiä hintoja sun muuta, mutta kaikki on kuitenkin lopulta mennyt ihan hyvin.
Onneksi Emilia tulee vielä ainakin viikoksi mun seuraan, nyt kun se tämän viikon oli lomalla. Ihmeen hyvin pärjäsin, vaikka olin ihan varma että koko homma tulee leviämään käsiin. Parin mutkan ja kantapään kautta tietenkin piti mennä, mutta ainakin nyt muistaa että tarkistaa lähetyslistojen asiakastilaukset ennen kuin ne lähtevät vahingossa kaupan puolelle, ettei tarvitse kaupassa etsiä paniikissa niitä kirjoja.

1.3.2013

Yksi seitsemästä

Ensimmäinen viikko Suomalaisessa on takanapäin. Paljon on tullut asiaa mitä pitää muistaa ja parin kantapään kautta on tullut paljon onnistumisia. Vaikka muistettavaa tuntui aluksi olevan aivan järjetön määrä, kun puretaan kuormaa, ei se enää tunnu niin kummoiselta. Välillä jotain unohtuu, mutta ei se mitään koska yleensä pienet kömmähdykset on ihan korjattavissa. Kaikki paikat tulevat pikkuhiljaa myös tutuksi, eikä enää tunnu pelottavalta mennä yksin kellariin jonne satuin heti ensimmäisenä päivänä eksymään...
Viimeiset kaksi päivää on kulunut siihen, kun olen somistanut myymälän molempia kerroksia. Torstaina Minnassa alkoi Minnan Markkinat alennusmyynnit, minkä takia koko liike survottiin täyteen keltaisia paperipusseja kuuluttamaan tapahtumaa. Tänään perjantaina pääsin auttamaan mainosten vaihtamisessa, mikä tarkoitti katonrajassa pomppimista tikkailla. Alkuhankaluuksien jälkeen sekin alkoi sujumaan ja loppupäivä kului nopeasti tuotteita hinnoitellessa ja muita autellessa.