Viimeinen puristus

Joululoma lähenee kovaa vauhtia, mikä meinaa myös sitä että kuvausprojektin aika alkaa loppua myös. Viimeiset lehtitaitokset ja suurkuvat tulostukseen tämän päivän aikana, eikä ole edes perjantai! Tuli tästäkin selvittyä, vaikka aluksi ajatus siitä, että saataisiin kaikki ajoissa valmiiksi, tuntui niin kaukaa haetulta, että teki ihan pahaa.
Päädyttiin lopulta näihin kuuteen kuvaan, joista ensimmäisenä oleva kuva suurtulostettiin.

Yks, kaks, melkeen kolme tuolia

Kuvauksiin saatiin vähän uutta virtaa, sekä uutta innostusta. Taidettiin tajuta sitten vihdoin ja viimein, että paremi vähän kuin liikaa, koska vähään voi aina lisätä.
Kuvavukset on alkanu etenemään tosi hyvää vauhtia, vaikka aika alkaa olemaan kortilla, ensviikolla pitäisi alkaa olemaan valmista että päästään sitten hyvin mielin lähtemään ansaitulle joululomalle.

Miks nyt tuntuu, että laatu ei ihan toimi.

Pari kokeilua

Ylivalottunut
Jos kuva on ylivaloittunut, kuvasta saa joko epäammattimaisen tai sitten täydellisen. Toisinaan ylivalottunut tausta sopii kuvaan, jos kuva on muutenkin vaalea.
Ylivaloittuneita voi käyttää esimerkiksi henkilökuvissa sekä kuvien taustoissa.

Alivaloittunut

Alivaloitus, se tuo joko tunnelmaa tai tuhoaa hienon kuvan.  Kuva on helppo tuhota alivaloituksella, jos ääriviivat menevät liian sumeiksi tai epäselkeäksi, eivätkä yksityiskohdat erotu.

Syväterävyys

Kuva voi olla tarkka joko kaikkialta, tai sitten vain tietystä kohtaa, joka on otettu jostakin. Toisinaan on hyvä jättää kuva epäselväksi kaikkialta muualta kuin yhdestä kohdasta kuvaa. Toisaalta se puolestaan on hyvä, että koko kuva on tarkennettu

Yritä, yritä ja yritä vielä kerran

Kuvaukset jatkuu kovaa vauhtia eteenpäin ja aikaansaannokset alkavat muistuttaa jotakin elävää jopa. Viikko viikolta onnistutaan kehittymään ja nyt jopa ideat alkavat muistuttaa tarkoitettua teemaa; Liisa Ihmemaasta elokuvaa.

Onneksi aina on hyvä musiikki, joka auttaa löytämään inspiraation, sekä tietysti Pinterest, joka ei jätä kylmäksi.

  

Me ei olla hulluja, me ollaan visualisteja

Tänään Nanitan kanssa uhrattiin omaa aikaamme koululle ja jäätiin viiteen saakka miettimään sekä osittain toteuttamaan visuualista näkemystä kuvausjärjestelyistä. Lopulta, siinä vähän ennen viittä, jouduttiin toteamaan että ollaan ihan törkeän väsyneitä.
Saatiin tämän päivän aikana sovittua kaikki kohtaukset, jotka ikuistetaan kameran muistikortille ja saatiin vähän visiota, miten kaikki toteutetaan.

Mustaa kahvia ja raikuvaa naurua

Tässä jaksossa on tilaprojektia, kunnon panostamista siihen miten tilaa hyväksikäytetään ja laitetaan. Nanitan ja Oonan kanssa päädyttiin puolenpäivän pohdinnan jälkeen Liisa Ihmemaassa teemaan, lievästi modertisoituna. Tai lievästi ja lievästi, saa nähdä miten käy.

Oonan kanssa jouduttiin torstai pärjäämään keskenään, Nanita kun karhunpoikana sairasti. Kasattiin pöytä neljästä laatikosta ja katottiin elokuva. Päivän saldo oli aluksi aika olematon, mutta mitä pidemmälle kello meni, sitä enemmän saatiin aikaseksi. Maanantaina olisi kai tarkotus saada tuolit maalattua ja jotain muutakin pitäisi saada aikaiseksi, todennäkösesti saadaankin. Toivon mukaan.

Kokemusta rikkaampana kotiin uitettuna koirana

Käytiin perjantaina Helsingissä kuvaamassa näyteikkunoita ja liikkeitä, sekä Ski expossa, joka järjestettiin messukeskuksessa.
Matkalla Helsinkiin jaettiin paikat, joihin jokainen menee kuvaamaan Helsingissä ja Johannan kanssa saatiin kunnia mennä Espalle, sinne kaatosateeseen. Pekka Poutaa lainatakseni, sateenvarjosta ei paljoa hyötyä ollut, sillä vettä tuli vaakatasossa. Saatiin kuitenkin kuvattua joitakin ikkunoita, jotka oli osa ihan hirmuhienoja.
Ski expo oli hieno kokemus, ne kaikki talvivaatteet, laskettelukamppeet ja taustalla soiva musiikki ja tunnelma... Sekä tietysti ilmainen hiustenlaitto teki siitä hienon kokemuksen, minkä voisi ottaa vaikka heti uusiksi.

Perjantain illustrator

Mukavaa perjantaita, kun tulet kouluun saat kuulla että aikaa on muutama tunti, että pitää tehdä pätsejä ala-asteelaisille sekä päiväkotilaisille, joilla on jokin metsävisa/kisa tulossa ja pitäisi palkintoja saada. Hermoja raastavan alun jälkeen hommiin tosissaan ja elämä hymyilee. Tai sitten ei. Armotonta muistiinpanojen kirjoittamista, mutta kaikesta selviää jos haluaa.
Myös illustratorin oppii käyttämään parissa hassussa tunnissa, jos haluaa. Pari ärräpäätä myöhemmin tuli saatua aikaiseksi kaksi pätsiä. Tai siis ruusuketta ja tsädää, ei se illustrator sen vaikeampi käyttöinen ole kuin photarikaan, heti kun pääsi vaan alkuun.

Sitten tämän jälkeen etsittiinkin sitten Googlettamalla kuvia mielenkiintoisista pätsejä myös.

 Siinä muutamia (:

Väriympyrää Johannes Ittenin tapaan

Väriympyrä on siihen saakka ihan jees, kunnes sinne tungetaan kaikenmaailman kirkkaan vihreät ja oranssit mukaan. Hermo pettää, photoshop lagaa, opettajat säikyttelee ja sydänkohtaus on liian lähellä liian monta kertaa.
Aikaansaannokset oli mitä oli, muutaman kerran meinasi aivot heittää kuperkeikan kun vahingossa poisti koko muokkauksen. Lopulta tuli onnistuttua, eikä kukaan vahingoittunut. Ellei kuulokkeiden piuhoja lasketa mukaan, pitäisi muutenkin ostaa uudet.

Oranssia, pur. Miettisin vähän aikaa sitten, että missä mun oranssi villapaita on. Sille kuitenkin tulisi käyttöä nyt kun kylmät säät tulee ja talvi ja hyi kylmätalvi. Tässä kai oli tarkoituksena olla aina tietyn teeman mukaan nuo värit tai siis jotain tännepäin. Tuli tungettua vähän kaikkea kaikkiin, mutta ainakin väriteema pysyi samana mikä on sekin jo saavutus.

Kuolin noille tennareille tossa aika alhaalla. Ne on ihanat. Tahtootahtoo ja tahtoo vielä kerran. Sitten tulee kysymys että mistäs revit tuollaiset ja ei sitä kuitenkaan rahaa olisi, joten tahtoa saa just niin paljon kuin ikinä vain pystyy.

Ah, vaaleanvihreää. Tulee niin kevät mieleen, että melkein itkettää. Miksi ihmeessä pitää tulla talvi, oi miksi miksi miksi. Talvi se kun ei vaan tuppaa olemaan mun juttu. Ei millään tavalla.

Ja ah, kolmen lisäksi sain kunnian tehdä kaksi lisää, minkä vuoksi myös nyt sitten istutaan koululla kolmeen, koska kahden bussin menin onnistuneesti missaamaan. Noh, pieni murhe kaiketi tääkin on, ainakin saa istua bussissa niiden kivojen seiskaluokkalaisten kanssa, mikäs sen parempaa.

Näin on ja hyväki tuli, vaikka vähän aluksi pelotti ettei hyvää saa parissa minuutissa. Liian nopeasti huokasin, tällä hetkellä se bussi lähtee siellä asemalla ja mä olen about kilsan päässä pysäkillä. Inhottaa olla bussiaikataulujen armoilla näin vakaasti.

Salaisesta palvelusta soitettiin ja käskettiin tehdä sikamagee analyysi

Laajan tuotevalokoiman omaava yritys on perustettu vuonna 2003, joka on maailmanlaajuinen. Suomessa myymälöitä on viisi, Helsingissä kolme ja Tampereella sekä Turussa yksi. Sivuston mukaan myös kesäisin myymälän "kesäkauppoja" voi bongata erilaisilta festareilta.
Tuotteita on laaja kirjo, aina vaatteista ja asusteista piilolinsseihin, hiuskuituihin, rastoihin ja hiusväreihin koruja tai sukupuolta unohtamatta. Myymälöissä on tarjolla vaatteita niin miehille, kuin naisillekkin ja myös pienille löytyy potkpukuja ect. Helsingissä oleva Kampin Cybershop tarjoaa myös satunnaisesti lippuja erilaisiin tapahtumiin, jotka asiakaskuntaa kiinnostavat.

Cybershopia on kuvattu "alakulttuurien" mekaksi, sen tumman sävyn vuoksi. Erityisesti gooteille sekä punkkareille kauppa on mieleen tummien vaatteiden sekä niittien paljouden vuoksi, mutta myös hipit, reivaajat sekä ihmiset ilman mitään suurempaa tyylisuuntausta löytävät vaatteita Cyberistä. Suurin osa asiakaskuntaa on yläaste ja lukio/ammattikouluikäisiä nuoria, mutta vanhemmatkin voivat tehdä löytöjä kyseisestä kaupasta, kunhan ensin raivaa tiensä kaikenkarvaisten- ja väristen lävitse.
Cyber on laadukas, mutta samalla edullinen. Kalliitakin vaatteita löytyy, mutta suurimmaksi osaksi hinta on lähestulkoon kaikelle kansalle sopivaa. Vaikka kauppa saattaa ulkoata päin vaikuttaa synkältä, sisältä voi paljastua todellisia neonvärisiä unelmia, joita ei jokaisesta vastaan tulevasta kaupasta saa.

Kauppa etsii myös jatkuvasti uusia malleja nettikauppansa sivuille tuotteita esittelemään. Jokaisen tyyli on omannäköinen ja uniikki, mikä ei ole ongelma malliksi hakiessa, sillä kaupan tuotevalikoimakin on laaja. Kaupan antamien tietojen mukaan myöskään koko ei ole este, kunhan asennetta löytyy. Myöskään aiemmalla kokemuksella ei ole merkitystä, asenne ratkaisee tässäkin.
Sivusto on mielestäni selkeä, tuotteet on eroteltu helposti ja nopeasti käytettäviksi miesten, naisten sekä lapsien omilla kategorioilla. Kaupan sivujen selausta helpottaa myöskin se, että korut, muut asusteet sekä oikeastaan kaikki on eroteltu, eikä lyöty yhteen nippuun.
Sivusto antaa samanlaisen kuvan ulkoasullaan, kuin kaupan ulkopuolikin; se on tumman sävyinen, sieltätäältä pilkahtaa pinkkiä ja liilaata. Kuitenkin jos jaksaa riittävästi klikkailla, voi niitä neounelmia myös sivustolta itseltään löytää.
Kaikki kuvat ovat TÄÄLTÄ.

Habitar 2012 - Suuri maailma vastaan pieni ihminen

Habitar kokonaisuudessaan sai aikaan muistorikkaan kokemuksen. Ei oo ennen tullut käytyä yksilläkään huonekaluihin perustuvilla messuilla, kerta siis ensimmäinenkin!
Kyseiset messut järjestettiin Helsingissä, minne kahden muun ryhmän/luokan/miksimeitäikinäkutsutaankaan kanssa suunnattiin bussilla heti aamusta ja oli aika ankea tunnelma omalta kohdalta ainakin, se kahvi kun jäi aamulla saamatta.
Oli tosi mielenkiintosta nähdä mitä kaikkea huonekalumessuilla voi olla ja mitä kaikkea niihin ylipäätään pystyy sisältymään. Paljon oli kaikkea mitä teki mieli hipelöidä ja huoneet mitä sinne oli suunnittelijat tehneet, oli hienoja. Ja ne iPhoneen saatavat luurit... Rakastuinko edes hieman?

Rakastuin uudelleen.